torstai 25. heinäkuuta 2013

Arvaa mitä minä pelasin?

Minä pelasin. Minä inspiroiduin. Minä paskartelin. Mutta mitä?




Kato! Sillä on pieni kilpikin selässä!

Toinen aiheeseen liittyvä suhteellisen relevantti kysymys olisi milloin. Nimittäin tämä kaikki tapahtui jo hyvinkin reilusti kaksi kuukautta sitten. Silloin minä oikein pinnistin, että saisin tämänkin äpön valmiiksi suht pian pelin suorittamiseni jälkeen. Ja sainkin sen valmiiksi. Ja sitten ajattelin, että en jaksa kuvata sitä vielä. Sitten huomenna. Tai huomisen huomenna. Tai... Loput lieneekin historiaa. Mihin tämä kaikki ihana kesäaika oikein sitten häviää? No Pleikkari Plussaan tietenkin! Dääm juu, Plussa! Sinä olet vienyt minulta minun viimeisetkin luppohetket. Sitä mukaa kun yhden pelin saa pääteltyä, sinne putkahtaa kaksi uutta tilalle. Ja kaikki semmosia, joita mun on ollut tarkoituskin pelata. Paitsi Battlefield. Sitä en oo pelannut. Enkä pelaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Karkkikaupassa


Joskus lapsena minulla oli unelma. Halusin paljon videopelejä. Olihan minulla niitä muutama. mutta kun ne oli jo niin nähty. Ei yhtä ja samaa peliä jaksanut ihan kuukausitolkulla vääntää. Joku peli oli jo pelattu puolitoista kertaa. Toisessa oli ihan hirveä este, eikä siitä päässyt millään yli. Kolmas oli ihan hirveä muuten vain. Ajattelin, että olisipa se hienoa, jos voisi vain ostaa lisää pelejä. Niiiin paljon pelejä.

Ja sitten tuli viime talvi ja minä koin viimeinkin ihmeen. Käsiini alkoi lappaa pelejä vähän joka suunnalta. Liityin Playstation Plussaan, sain lahjaksi, ostin itse. Lopputuloksena oli se, että minulla on ollut enemmän pelejä pelattavana kuin aikaa niitä varten. Eikä ne ole edes mitään demoja. Tai to-be-played-someday -haavelistan täytettä. Ne on ihan konkreettisia, oikeita pelejä jotka omistan ja joita voisin pelata ihan milloin vain. Vaikka nyt. Tai huomenna. Tai kohta. Ihan uskomatonta. Tämä on ollut minulle aivan uusi kokemus. Enkä olisi silloin lapsukaisena uskonut tätä sanovani, mutta se on ollut jopa ongelma.

Silloin joskus harmittelin pelaamismahdollisuuksieni vähäisyyttä. Tuntui siltä, että samaa peliä sai polkea kyllästymiseen saakka. Lopulta sitten sitä mieluummin oli jo pelaamatta kokonaan, kuin hakkasi taas sitä samaa vanhaa. Mutta ainakin ehdin silloin nauttia jokaisesta pelistä kunnolta. Ehdin etsiä salaisuuksia, hioa suoritusaikoja ja tappaa sen extrabossin. Nykyisessä tilanteessa en ehdi pelata peliä edes loppusuoralle, kun seuraava peli jo kuiskuttaa korvaani. Eilen huomasin harmistuvani siitä, että Okami ei loppunutkaan vielä. Ajattelin, että no en kyllä jää etsimään mitään ylimääräisiä aarrearkkuja tällä uudella alueella. Huristan sen vain äkkiä loppuun, että pääsen sitten seuraavan pelin kimppuun. Sitten taas harmistuin itselleni, kun ajattelin noin. Mitä viihdyttävää viihdettä se sellainen on, jos koko ajan viihtyessään koettaa kiirehtiä, että voi sitten viihtyä seuraavankin viihteen kanssa.

Sitten huvituin ja tunsin itseni kovin, kovin aikuiseksi. Vain aikuinen voi harmistua silloin, kun viimeinkin on vahingossa saavuttanut lapsuutensa haaveen. Vähän niinkuin jos joku antaisi minulle nyt luvan mennä karkkikauppaan ja syödä ihan mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Minähän olen dieetillä.


Pelejä! Pelejä silmänkantamattomiin!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Terveisiä Skyrimistä

Kuva osoitteesta http://i.imgur.com/V5o65.jpg

Hei Äiti ja Iskä,

Terveisiä täältä pohjoisesta Skyrimistä. (Jos haluatte itsekin joskus matkata tänne, niin ei ehkä kannata lukea tätä viestiä. En haluaisi pilata teiltä mitään niistä kivoista ylläreistä, joita tässä huurteisessa maassa on piilotettuna.)

Olen ollut täällä jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt ilmoitella kuulumisistani ennen tätä, kun on pitänyt vähän kiireitä. Tänä aikana olen nimittäin ehtinyt jo joutua teloituspölkylle, parin murhayrityksen kohteeksi ja liittyä muutamaankin kiltaan.

Hassu juttu niistä killoista, mutta aina kun liityn sellaiseen, killan johtajan paikka sattuu vapautumaan ihan muutaman päivän sisällä. Entiselle johtajalle vaan sattuu jonkin asteinen vahinko, eikä killalla ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa minut, porukan nuorin jäsen, johtajaksi johtajan paikalle. Tällä hetkellä hallinnassani on niitä kolme ja seuraava on jo näköpiirissä. Ties vaikka senkin pomolle sattuisi jotain.


Terveisiä kaikille sinne Summersetin saarelle,

Tyttärenne pohjoisessa