maanantai 22. lokakuuta 2012

Hello Goodbye

Huhuu, hengissä ollaan. Viime postauksesta on vierähtänyt hyvä tovi jos toinenkin. Monesti on kirjoittaminen ollut mielessä ja useampaa aihettakin olen pyöritellyt ajatuksissani. Se varsinainen istuutuminen kirjoittamaan ei vain ole onnistunut tapahtumaan. Siihen ei vain ole ollut aikaa.

Kesälomalla aloin kirjoitella tätä blogia ihan omaksi ilokseni ja ajankulukseni. Lomalaisella kun ei ole muuta kuin aikaa ja energiaa. Mutta nyt kun syksy tuli takaisin ja kiikutti mukanaan paitsi työt myös lyhyemmät päivät, ei aikaa tunnu riittävän enää mihinkään. Saati sitten jaksamista. Viime viikkoina minun on melkeinpä ihan oikeasti ollut päätettävä, että mihin minä oikein vapaa-aikani tuhlaan: pelaamiseen vai kirjoittamiseen. Voitte, Hyvät Lukijat, ihan itse päätellä kumpi puoli on ollut voittoisampi. En usko tilanteen tästä parantuvan niin kauan, kun päivät ovat lyhyitä ja täynnä töitä. Ei, ellei vuorokauteen ilmaannu jostain lisätunteja, tai joku lainaa minulle DeLoreaniaan. Koska molemmat näistä vaihtoehdoista vaikuttavat jokseenkin epätodennäköisiltä, pidän parhaana nostaa hattua ja poistua takavasemman suuntaan. Ainakin hetkeksi.

Otsikosta huolimatta tämä ei siis ole mikään oikea hyvästi. Ehkä enemminkin nähdään taas. Kyllä minä vielä varmasti jatkan postailua, säännöllisen epäsäännöllisesti vain. Aihepiirikin saattaa hötäkässä vähän laajentua. Jokailtaisten Salkkareiden ääressä olen meinaan jo alkanut vähän kaavailemaan semmoisia nörttiuskottavia käsityöjuttuja. Telkkaria katsoessa kädet jää vapaaksi ja jollainhan se pitää jännetuppitulehduksia pitää voimissaan, jos ei pädillä tai hiirellä ja näppiksellä. Jos nuo käsityösuunnitelmat muotoutuvat todellisuudeksi, aion varmaan dokumentoida sen tänne. Ei tästä mitään kässäkerhoa ole tulossa, ei sillä. Mutta kuitenkin.

Tiedän varsin hyvin, että tämä todennäköisesti aiheuttaa lukijakatoa. Mutta ei se mitään. Aloin kirjoittamaan omalla aikataulullani ja omaksi ilokseni, ja samoilla periaatteilla kirjoittamista jatkankin. Tässä tilanteessa se vain tarkoittaa muutosta. Jos jotakuta kiinnostaa aatelmani vielä tämän jonkinasteisen formaatinmuutoksen jälkeenkin, niin hienoa. Jos ei, niin siinä tapauksessa kiitän Teitä Lukijoita huomiostanne, on ollut kivaa. :)

Nyt: hei vaan hetkeksi ja palataan asiaan ajan antaessa periksi! <3

perjantai 5. lokakuuta 2012

Tarjouksia, päätöksiä ja ongelmia

Tänään herätessäni mailissani möllötti sellainen pelitarjous, että melkein heikotti. Play.com ilmoitteli myyvänsä L.A. Noire Complete Editionia alta kahdenkympin. Niin on halpaa kuin makkara. Minua melkein harmittaa, että itse olen jo valmiiksi pelin onnellinen omistaja. Jos en olisi vielä ehtinyt pelaamaan sitä läpi, niin se olisi niiin ratkaissut kaikki minun mitä-minä-nyt-sit-pelaan -ongelmani. Mutta kun olen. Ja ei sitten ratkaise. Mutta ostakaa Te, hyvät lukijani, se sieltä pois jos vaan yhtään kiinnostaa. Peli ei ehkä ole ihan täydellinen mutta hyvää viihdettä joka tapauksessa. Ja mikä parasta, se on peli, joka edes yrittää laajentaa ajatteluaan laatikon ulkopuolelle.

Niille, jotka ovat onnistuneet elämään tynnyrissä tämän pelin osalta, annettakoon tiedoksi, että L.A. Noire on rikospähkinädekkari. Se on ehkä vähän vähemmän peli ja vähän enemmän interaktiivinen film noir -dekkaritarina. Siellä on ne pari pakollista takaa-ajo- ja ammuskelukohtausta, mutta enemmän siinä keskitytään johtolankojen etsimiseen ja epäiltyjen kuulustelemiseen ja tummanpuhuvan tunnelman fiilistelemiseen. Pelin voi jopa säätää mustavalkoiseksi oikeanlaisen tunnelman kohottamiseksi. Kyseessä ei ehkä ole paras noir-henkinen peli (itse tykkäsin Hotel Dusk: Room 215 -pelistä enemmän, olkoonkin pelinä aika erilainen) mutta kyllä minä sen hyväksi silti laskisin. Tosin minä nyt tuppaankin tykkäämään aikalailla kaikista peleistä, jotka edes yrittää kehittää jotain omaa. Semmoiset pelit saavat minun kirjoissani ihan välittömiä symppispisteitä.


No mutta. Saalis olkoon halpa, mutta se ei nyt ollut tällä kertaa minua varten - en minä ehkä useampaa niitä kuitenkaan tarvitse. Siispä minun pitää keksiä joku muu pelikohde, mihin hassata rahojani. Vähän olen ehtinyt pohdiskella tuota Playstation Plussaa. Hinta on 50e vuodessa, joten ei ihan kauhean paha. Sisältökin saattaisi olla jopa ihan hinnan arvoinen: sieltä saa ilmaiseksi joitakin ihan ihkaoikeita pelejä pelattavakseen ja sen lisäksi vielä jonkun verran tallennustilaa nettiin. Sehän voisi olla ihan überkätevää. Minun kasikymppinen kovalevyni alkaa ainakin jo pullistella, joten voisi olla kiva saada siivottua edes pelitallennukset sieltä pois tilaa syömästä. Puhumattakaan siitä, että tuo nykyteknologia saattaa posahtaa ihan yhtäkkiä ja ilman ennakkovaroituksia. Minun pleikkanihan on jo monen monta vuotta vanha ja ennusmerkitkin on olleet jo jonkin aikaa ilmassa. Ei tekisi varmaan pahaa pitää niitä tallennuksia jossain paremmassa tallessa. Mutta kun en minä sitten kuitenkaan tiedä. Minua pelottaa, että jos minä sen nyt ostaisin, niin saisinko minä rahoilleni riittävästi pelivastinetta, vai alkaisinko minä jo viikon päästä taas vinkumaan, että pitäisi saada taas uutta pelattavaa. Ehkä joku minun lukijoista osaisi vastata tähän? Oi Te Armolliset, uskallanko minä ostaa PS Plussan, jos tarkoitukseni on saada uusia pelejä pelattavaksi? Vaihtuuko ne ilmaispelit kovin usein? Liian usein? Ei riittävän usein? Onko hyvä? Onko huono? Kadunko? Enkö kaadu? Aaa! Voisi melkein luulla, että kyse olisi jostain suuremmastakin elämään suuresti vaikuttavasta päätöksestä. Onkohan tää nyt taas niitä ensimmäisen maailman ongelmia?