maanantai 24. syyskuuta 2012

Syysnatinaa

Voe elläen tuota syksyä, en paremmin sano. Olen joutunut ajanvietteiden, harrastusten ja töiden takia välillä näyttämään nenääni ulkoilmaan ja ei muuta voi sanoakaan kuin voe elläen. Syyssade. Koirakin kiukuttelee huonoa keliä. Kyllä siinä tulee ihan eri tavalla selväksi, että miksi sitä oikeastaan viihdynkään kotosalla, pleikan ääressä ja viltin alla. Ja ihan kuin tuo hirvittävä keli ei olisi riittävästi, minun tukkani heilahtaa vähän väliä silmien eteen ja liimautuu siihen kuin kärpäspaperiin. Ihan kuin se olisi yhdistänyt voimansa luonnon kanssa saadakseen siirrettyä minut pois kaduilta ja ihmisten ilmoita. Srsly.

Minun tukkani tekee kaikkensa saadakseen minut pois ihmisten ilmoilta ja takaisin pleikan ääreen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti